Kuten kokemusasiantuntija Maya teemaa käsittelevässä podcast-jaksossa ilmaisi, tulee harvalla lastensuojelusta ensimmäisenä mieleen palvelutarpeen arviointi. Lastensuojelu on täynnä monia vaikealta kuulostavia sanapareja, joiden tosiasiallinen merkitys voi jäädä asiakkaalle epäselväksi. Vaikka palvelutarpeen arviointi osana lastensuojelun kaarta tuntuukin monelle hähmäiseltä, ei sen roolia voi väheksyä.
Usealle palvelutarpeen arviointi on ensimmäinen kosketus lastensuojeluun. Kaikki meistä on varmasti kuullut toisteltavan, kuinka ensivaikutelmalla on suuri merkitys. Vaikka lausahdus tuntuu kliseiseltä, tukee sitä useat tutkimukset. Lapsella tai nuorella saattaa olla jo etukäteen vanhemmilta tai muilta aikuisilta omaksuttu negatiivinen suhtautuminen viranomaisia kohtaan, joten tapaamiseen saatetaan tulla jo lähtökohtaisesti kielteisellä asenteella.
Palvelutarpeen arviointi tehdään silloin, kun lapsesta tai nuoresta on tehty lastensuojeluilmoitus. Palvelutarpeen arviointi voidaan tehdä myös, jos perhe ottaa itse yhteyttä lastensuojeluun esimerkiksi kuormituksen takia. Koska palveluntarpeen arvioinnissa arvioidaan, tarvitseeko lapsi tai nuori apua ja palveluita, voidaan – toki hieman kärjistetysti – ajatella että palvelutarpeen arviointi määrittää lapsen tai nuoren tulevaisuuden.
Jos kohtaaminen ja oikea-aikaisuus pääsevät toteutumaan palvelutarpeen arvioinnissa, voi parhaimmillaan olla, että vain se riittää ja toimii tarvittavana interventiona. Palvelutarpeen arviointi voi tuoda perheen yhteen pohtimaan sitä, miksi esimerkiksi lastensuojeluilmoitus on tehty tai miksi arki kuormittaa niin paljon, ja mitä asioille voisi tehdä. Joskus, ei toki aina, pelkkä puheeksi otto ja asioiden ääreen pysähtyminen voi riittää.