Mikä saa aikaan nyökytteleviä päitä, hymiöitä ja sydämiä, ”tärkeää ja rohkeaa” -kommentteja, ehkä pari kyyneltäkin? Lastensuojelun kokemusasiantuntijat tietenkin! Olen ollut onnekas ja saanut mahdollisuuden luotsata Osallisuuden aikaa viime keväästä lähtien. Olen saanut mahdollisuuden olla osana huikeaa nuorten aloittamaa tarinaa, jota on menestyksekkäästi kirjoitettu jo kymmenen vuoden ajan. Tarinaa, jota itsekin olen seurannut muun kokemusasiantuntijatoiminnan kehityksen ohella. Reaktiot ovat edelleen edellä kuvatun kaltaisia, vaikka toki kehitystä ja muutoksiakin on saatu aikaan. Väkisinkin kuitenkin tulee miettineeksi; onko jo nyökytelty tarpeeksi? Voitaisiinko tätä kaikkea käyttää tehokkaammin?
Olen huomannut, että toiminnanjohtajan työssä eteen tulee mahdollisuuksia osallistua hyvin monenlaisiin tilaisuuksiin. Kokousten, tapahtumien, webinaarien, työryhmien ja verkostojen joukosta pyrin itse aina suosimaan sellaisia, joissa lattialla juoksentelee pikkulapsia ja koiria. Yksi tällaisista oli kehittäjäryhmämme starttitapaaminen muutama viikko takaperin. Ilahduttavan runsas osanottajamäärä, aito jälleennäkemisen riemu tutun yhteisön kanssa kesän jälkeen ja tiukka katse kohti tulevia seikkailuja oli hienoa katseltavaa. Oli piristävää tulla myös ravistelluksi pois siitä järjestökenttää riivaavasta huolesta, minkä hallituksen leikkausuutiset ovat saaneet aikaan. Nuoret vähät välittivät näistä uutisista ja halusivat mennä voimalla eteenpäin. Mikäs siinä sitten…tehdään eikä murehdita!
Kokemusasiantuntijuus lastensuojelussa elää eräänlaista kulta-aikaa. Toiminta on laajalle levinnyttä, monipuolista ja kysyttyä, mutta miten me saisimme muutettua ne yleisössä nyökyttelevät päät ja kommenttikenttien sydänemojit konkreettisimmiksi tuloksiksi? Tai miten niiden rinnalle voitaisiin rakentaa jotain vaikuttavampaa? Järjestökenttää uhkaavat leikkaukset ovat pakottaneet meidät tarkastelemaan omaa toimintaamme ja käymään yhä avoimempaa vuoropuhelua toimintojen yhteneväisyyksistä ja yhdessä tekemisestä. Hyödynnetään tätä ikävän motivaattorin luomaa tilannetta ja rakennetaan jotain, jossa on todellista joukkovoimaa! Osaamista ja kokemusta vaikuttamis- ja kehittämistyöstä löytyy jo ja areenojakin sen välittämiselle on onnistuttu luomaan.
Lastensuojelun Keskusliiton toteuttama Kokemus tiedoksi hanke (2022-2023), teki jo eräänlaista välitilinpäätöstä lastensuojelun kokemusasiantuntijakentän edesottamuksista ja aikaansaannoksista. Se oli tarpeen. Nyt, kun toiminta on jo käynnissä ja vakiintunut useilla alueilla, on tärkeää pitää keskusteluyhteys muihin toimijoihin avoinna. Vaikka tapoja tehdä ja toteuttaa on monia, ei kokonaisuus saa levitä liian moneen eri suuntaan! Viesti, jota eri kehittäjäryhmät tuottavat kentälle on enemmän tai vähemmän samaa (on ollut sitä jo kymmenen vuotta!). Nyt viimeistään on aika tehostaa tapoja viedä sitä päättäjille.
Jokainen työsuoritus, jonka lastensuojelun kokemusasiantuntija tai sitä toimintaa ohjaava taho on vuosien varrella tehnyt, on ollut tärkeää ja merkityksellistä. Pohjatyö on tehty. Tarkoitukseni ei ole vähätellä sitä mitä on saatu aikaan, vaan valaa uskoa meihin, jotka kokemusasiantuntijuuden parissa työskentelevät. Tämä olkoon ohjenuorana myös itselleni tässä työssä. Ei tyydytä liian vähään, vaan tavoitellaan korkeammalle. Olen varma, että meillä on käsissämme jotain, jonka todellinen voima on väkevämpi, kuin mitä tähän mennessä on nähty ja kuultu. Ja kokemusasiantuntijat, jotka omalla elämäntarinallaan työtä tekevät ansaitsevat nähdä ne muutokset, joihin he työllään tähtäävät – ei vain nyökyttelyä ja sydämiä.
Kirjoittaja Johannes Jahnukainen on nyökytellyt sydämellisesti lähellä lastensuojelun kokemusasiantuntijuutta kymmenen vuotta ja toimii nykyään Osallisuuden ajan toiminnanjohtajana, pyrkimyksenään saada mahdollisimman moni nuori tuntemaan itsensä voittamattomaksi!