Miksi kokemusasiantuntijaksi? (Riiko Mielonen)

Miksi lastensuojelun nykyinen tai entinen asiakas haluaisi kokemusasiantuntijaksi? Syitä taitaa olla yhtä monta kuin kokemusasiantuntijoitakin. Osa on kokenut vääryyttä, jonka haluaa korjattavan. Joku haluaa mahdollisuuden jakaa kokemuksiaan muiden kanssa (vertaistukea). Toiset haluavat jakaa käytäntöjään, joiden avulla on pärjännyt elämässään. Osa on vaan kiinnostunut lastensuojelusta ja haluaa tietää siitä enemmän. Osa on ammatillisessa mielessä kiinnostunut lastensuojelusta, he haluavat hyödyntää kokemusasiantuntijuuttaan työssään ja opinnoissaan.

Pääsyyni kokemusasiantuntijaksi ryhtymiseen oli se, että haluan jakaa kokemuksistani kertynyttä osaamista muille, erityisesti sijaisvanhemmille ja sijaislapsille/-nuorille, jotta he pärjäisivät paremmin elämässään ja tietäisivät oikeuksistaan lastensuojeluun liittyen. Tätä pääsin toteuttamaan PRIDE -valmennuksen (ennakkovalmennus potentiaalisille sijaisvanhemmille) päivään osallistuessani. Kyseisessä valmennuksessa oli puhumassa toinenkin sijoitettuna asunut. Hänen kokemuksensa ja tapansa pärjätä olivat todella voimaannuttava kokemus, jonka vuoksi koin tarvetta vertaistuelle, jossa pääsee kuulemaan enemmän voimaannuttavia ”menestystarinoita”. Osallisuuden aikaan hakeuduinkin alun perin, jotta tutustuisin muihin lapsuuden/nuoruuden sijoitettuna eläneisiin ja voisin heidän kanssaan jakaa menestystarinoitamme.

Kokemusasiantuntijuudella pyrin siihen, ettei lastensuojelutaustaani katsota negatiivisena vaan positiivisena asiana, ja josta on hyötyä myös työelämässä. Tapanani onkin löytää asioista niiden hyvät puolet, samoin koen myös lastensuojelutaustastani. Oman kokemusasiantuntijuuden vuoksi on ollut mielenkiintoista lukea lastensuojeluun liittyviä ohjeistuksia, lainsäädäntöä yms. Lastensuojeluun liittyvän tiedon omaksuminen on ollut helppoa, kun on voinut peilata niitä omiin kokemuksiin. Erityisen mielenkiintoisia ovat olleet ne ”ahaa – elämykset”, jolloin hoksasin mihin pykälään saamani tuki on perustunut, taikka mitä lainsäädännössä kerrottavaa asiaa en itse ollut saanut.

Olen huomannut, että useamman vuoden kokemusasiantuntijoina olleista voisi puhua pelkästään lastensuojelun asiantuntijoina. Jossain vaiheessa tulee raja vastaan, jolloin esimerkiksi lastensuojelulain tuntee niin hyvin, ettei pelkkä kokemusasiantuntijuus ole sitä saanut aikaan. Tällöin he ovatkin asiantuntijoita, joilla on myös omakohtaisia kokemuksia asiasta. Viime aikoina olen pohtinut, kuinka hyödyntäisin enemmän lastensuojelun asiantuntijuuttani omaa työuraani suunnitellessa. Tästä on tullutkin yksi päämotivaatioistani olla Osallisuuden ajassa, eli haluan oppia enemmän lastensuojeluun liittyen.

Riiko Mielonen, lastensuojelun kokemusasiantuntija