Osallisuus on dialogia (Kati Palsanen)

omakuva_Katinblogi.JPG

Lasten ja nuorten osallisuus on tänä päivänä hypetyksen aihe, jonka edistämisen tärkeydestä kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä. Jatkuvasti kuulee, kuinka osallisuuden vahvistaminen on esimerkiksi koulujen, päiväkotien, nuorisotyön ja lastensuojelun juhlapuheiden keskiössä. Toimintatavat ja avaukset ovat moninaisia, mutta vielä monin paikoin pieniä ja projektiluontoisia. Toisaalta osallisuuden vahvistamisen nimissä voidaan tehdä melkein mitä vain lempikouluruoan äänestämisestä nuorisotalotoiminnan suunnitteluun sekä aina nuorten ja ammattilaisten välisen tasavertaisen asiantuntijuuden kehittämiseen.

Oma kokemukseni lasten ja nuorten osallisuuden tukemisesta tulee työn kautta lähinnä lastensuojelun kontekstista. Olen ollut äärimmäisen onnekas, kun olen päässyt oppimaan omakohtaisesti osallisuudesta yhdessä upeiden nuorten ja lastensuojelun ammattilaisten kanssa. Huuma alkoi osaltani jo vuonna 2011, kun perustimme Nuoret kehittäjät Helsingin kaupungin lastensuojeluun. Luontevana jatkumona Nuorten kehittäjien toiminnalle on ollut Osallisuuden aika ry:n perustaminen vuonna 2014 yhdessä nuorten kanssa.

Kokemukseni mukaan osallisuuden vahvistaminen käsitetään usein äänen antamisena tai jonkun ryhmän kuulemisena. Ajatellaan, että osallisuus toteutuu, kun nuoret pääsevät lausumaan jostakin asiasta mielipiteensä, joka ei tyypillisesti kuulu heidän ”tontilleen”. Oma kokemukseni ja tekemäni tutkimus Aino Kääriäisen kanssa on kuitenkin antanut minulle hieman erilaisen ymmärryksen osallisuuteen. Osallisuus on jotain paljon enemmän kuin kuuleminen, kuunteleminen ja äänen antaminen jollekin ryhmälle. Nämä kaikki ovat tärkeitä elementtejä osallisuuden kentällä, mutta minulle kaikkein tärkein elementti on dialogi. Ilman dialogia ei synny todellista osallisuutta. Osallisuuden ajan tekemisessä tämä tarkoittaa ammattilaisten heittäytymistä tasavertaiseen dialogiin yhdessä nuorten kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että myös ammattilaiset tulevat kuulluksi, tuovat oman tärkeän asiantuntijuutensa yhteiselle areenalle, myös nuoret kuuntelevat ammattilaisia ja myös ammattilaiset käyttävät ääntään tavalla, joka ei ole lainkaan tyypillinen viranomaistyössä.

Jo Nuorten kehittäjien aikana sain kunnian pohtia ihan työkseni, mikä teki tuosta toiminnasta nuorten näkökulmasta vaikuttavaa, jopa vaikuttavaa sosiaalityötä. Keskeisin elementti oli jo tuolloin tasavertainen ja avoin asiantuntijuus. Nuoret kokivat äärimmäisen voimauttavaksi siirtymisen asiakkaasta asiantuntijaksi. Muistan miettineeni monta kertaa, että miksi ihmeessä asetamme ylipäätään ketään asiakkaan rooliin, jos asiantuntija-aseman saamisella on näin suuri positiivinen voima. Monesti sain kuitenkin törmätä keskusteluihin, että juuri tämä asetelma oli monille ammattilaisille vaikea. Päädyinkin ajattelemaan, että osallisuuden vahvistaminen dialogisena yhteistyönä on tekemistä, joka vaatii ammattilaisilta erityistä osaamista. Jokainen lastensuojelun ammattilainen tietää, että dialogi ei ole helppoa usein ammattilaistenkaan kesken, saati sitten ammattilaisten ja nuorten kesken. Mutta parhaimmillaan sillä on äärimmäisen voimauttava ja positiivisessa mielessä uudenlaista identiteettiä rakentava voima.

Osallisuuden ajassa olemme kehittäneet koulutuksen osallisuuden, yhteistutkijuuden ja dialogisuuden vahvistamiseen lasten ja nuorten erityispalveluissa työskenteleville. Jos työyhteisösi tai organisaationne kaipaisi lisäideoita näistä kysymyksistä, niin ole ihmeessä yhteydessä Osallisuuden aikaan. Räätälöimme juuri teidän tarpeisiin sopivan koulutuksen tai työpajan.

Rohkeuteen ja dialogiin vahvasti kannustaen,

Kati, Osallisuuden ajan varapuheenjohtaja