”Lastensuojelunuori ei ole identiteetti, mutta kaikki määrittelee sut sen kautta”

Eilen tavallinen nuori, joka vertaistensa tapaan kävi koulua, näki vapaalla kavereita ja harrasti, oli kokeillut alkoholia muutaman kerran, ihan niin kuin kaveritkin. Tänään ongelmanuori, jolla on varmasti päihde- sekä rikostaustaa ja jonka seura turmelee kaverit ja koko luokan. Mitä tapahtui, että kuva ja käsitys nuoresta muuttui täysin, vaikkei nuoren käyttäytymisessä muuttunut mikään? Hänestä oli tullut lastensuojelun asiakas tai tarkemmin ottaen se oli tullut ilmi hänen lähipiirilleen. Ympäristön suhtautuminen häneen muuttui täysin lastensuojelun asiakkuuden myötä. Tämän hän sai kokea jokapäiväisessä arjessaan kavereiden ja heidän vanhempiensa taholta, koulussa, viranomaisten kanssa asioidessa ja jopa kaupoilla käydessä.   

Se satuttaa, kun ystävän vanhemmat eivät enää halua, että nuori viettää aikaa heidän lastensa kanssa. Lastensuojelu on kuin tarttuva tauti, joka leviää muihin nuoriin koululuokassa ja harrastuksissa. Mikä siinä tarttuu? Nuori on yhä sama nuori kuin ennenkin, hän vain lastensuojelun myötä saa toivottavasti tarvitsemaansa apua ja tukea. Tai ehkä hänen on turvallisempi asua muualla kuin kotona, omien syntymävanhempiensa kanssa.

Nuorelta kysytään, mitä pahaa ja rikollista hän on tehnyt joutuakseen laitokseen. Lastensuojelulaitoksessa asuminen rinnastetaan vankilassa oloon.

”Mä en tiennyt, että sulla päihdeongelma” kaveri hämmästeli, kun mut sijoitettiin laitokseen.

”Haluatko, että sun elämä alkaa kanssa mennä alamäkeä ja sä päädyt narkkariksi tai muuta vastaavaa?” kaverin äiti kysyy lapseltaan, joka vietti aikaa mun, sijoitetun nuoren kanssa.

Kaupassa asioidessa kassajonossa alkaa ahdistaa, sillä kohta on oma vuoro maksaa ostokset. Mutta ei kortilla eikä käteisellä vaan maksusitoumuksella. Myyjä tutkailee lappua ja tuskailee, mitä sille pitäisi tehdä. Kassajono kasvaa ja ihmiset huokailevat kärsimättöminä. Pahimmillaan myyjä kuuluttaa apua niin, että koko liike varmasti kuulee, että täällä olisi tällainen sosiaalitoimen maksusitoumus. On myös käynyt niin, että nuori on joutunut jättämään ostokset pitkällisen myyjän ääneen pohtimisen, toisen myyjän hakemisen ja soittokierroksen jälkeen kassalle, koska paikalla ei ole juuri silloin ollut ketään, joka olisi osannut tehdä maksusitoumukselle mitään.

Nämä kokemukset ja ihmisten suhtautuminen, katseet ja teot saavat tuntemaan itsensä alempiarvoiseksi, toisen luokan kansalaiseksi. Suhtautuminen muuttuu kuin nappia painamalla, kun lastensuojelun asiakkuus ilmenee. Tämän sai kokea myös lastensuojelun työntekijä omakohtaisesti:

”Olin lapsen sosiaalityöntekijänä menossa lapsen asiakkuuden siirtoneuvotteluun. Tuleva sosiaalityöntekijä otti minut vastaan ennen muita ja alkoi puhua. Puheen aikana minulle valkeni, että hän ajatteli minun olevan lapsen äiti. En hämmästykseltäni osannut keskeyttää puhetta, joka ei ollut kovin kunnioittavaa, arvostavaa ja vuorovaikutteista. Kun sain tokaistua, että olen lapsen sosiaalityöntekijä, puhetapa muuttui täysin ja minut kohdattiin tasavertaisemmin. ”

Lastensuojelussa olevat nuoret eivät myöskään kaipaa sääliä tai voivottelua heidän kurjista kohtaloistaan. Se, mitä toivotaan, on että heihin suhtaudutaan ihan samalla tavalla kuin kehen tahansa nuoreen. Saa mokailla, testata rajojaan tai olla luokkansa parhaita oppilaita ilman, että tätä kaikkea peilataan aina vaan stereotyyppiseen kuvaan lastensuojelunuoresta. Miten stereotypioita lähdetään muuttamaan? Vieras ja tuntematon pelottaa ja synnyttää ennakkoluuloja. Me halutaan näyttää, millaisia tarinoita ja nuoria lastensuojeluun mahtuu – kaikenlaisia! Näitä kokemuksia pohtimassa oli muun muassa muutama korkeakouluopiskelija, lukiolainen, kokemusasiantuntijana työtä tekevä ja jo toista ammattia opiskeleva nuori. Jokaisella on omat vahvuutensa ja elämäntarinansa, mutta kaikkia yhdistää halu hyödyntää omaa tarinaansa ja kokemuksia lastensuojelun kehittämisessä ja leiman poistamisessa.

Blogitekstin on kirjoittanut Osallisuuden ajan projektipäällikkö Anni Sunervo ja se pohjautuu Osallisuuden ajan kehittäjäryhmän ajatuksiin ja kokemuksiin.

 Nuorten päivässä Turussa 21.9. pohdittiin lastensuojelua ja osallisuutta. Nuorten keskusteluissa ja terveisissä näkyy myös toive kohtaamisesta nuoren kanssa ilman ennakkoluuloja ja lastensuojelun leimaa.

Nuorten päivässä Turussa 21.9. pohdittiin lastensuojelua ja osallisuutta. Nuorten keskusteluissa ja terveisissä näkyy myös toive kohtaamisesta nuoren kanssa ilman ennakkoluuloja ja lastensuojelun leimaa.