Digitalisaatio lastensuojelussa - uhka vai jotain aivan muuta? (Aino Taipalus)

IMG_7551.JPG

Digi mitä? Wait, what?

”Monta miljoonaa työpaikkaa menetetään, kehitys kiihtyy, työttömyys kasvaa, ihmiset syrjäytyvät, apua mitä uhkakuvia!”

Digitalisaatiota, automatisoitumista ja ylipäätään teknologian kehitystä miettiessäni olen melkein menettänyt yöuneni. Onko maailma valmis tähän? Miten käy työttömien? Missä minun paikkani tulee olemaan? Miten estämme syrjäytymisen kasvamisen? Nämä ja tuhat muuta kysymystä kävivät mielessäni nähtyäni hyvin provosoivan videon aiheesta, ja voi kyllä minä provosoiduin. Olin valmis muuttamaan maalle: perustan oman maatilan ja alan kokonaan omavaraiseksi ilman minkäänlaista teknologiaa. Niin paljon se minua ahdisti ja pelotti.

Eräänä päivänä (saatuani monia vakuutteluja, ettei maailma tuhoudu robottien alle ja tekoäly korvaa ihmisläheisyyttä) olin valmis kurkottamaan digitalisaatiota kohti ja avaamaan mieleni uhkien sijasta sen mahdollisuuksille. Miten tämä kaikki voi helpottaa arkeamme, ja miten sillä voi jopa parantaa palveluita ja ihmisläheistä työskentelyä sekä tietystä osallisuutta. Ymmärsin hyvin pian, kuinka tietämätön olen ollut ja olen edelleen. En pystynyt edes kuvittelemaan mielessäni, mikä kaikki olisi digitalisaation ansiosta mahdollista! Tämän ymmärrettyäni haluan jakaa myös tämän kokemuksen juuri sinun kanssasi. Avaa siis mielesi ja mielikuvituksesi seuraavalle kuvitteelliselle tarinalle sosiaalityöntekijän arkipäivästä:

Heräät lempeään ääneen ja valoon täysin virkeänä. Unta mittaava laitteesi on herättänyt sinut juuri oikealla hetkellä unisykliäsi. Asuntosi valon määrä kasvaa pikkuhiljaa piristäen ja valmistaen sinua päivään. Aamutoimiasi tehdessäsi illalla juuri ennen nukkumaan menoasi puhelimellasi säädetty kahvinkeitin alkaa tiputtamaan höyryävän lämmintä kahvia suoraan termosmukiisi, juuri haluamallasi maidon suhteella. Nappaat kahvin mukaasi ja katsot puhelimellasi, missä on lähin vapaa yhteiskäyttöauto: yksi vapautuikin juuri omalla parkkipaikallasi! Varaat sen, ja lähdet kahvisi sekä työkoneesi kanssa lämmitettyä autoa kohti. Autossa matkalla toimistollesi selaat viimeisimmät somepäivitykset ja osallistut yhteiskunnalliseen keskusteluun vakuuttavilla mielipiteilläsi. Mutta kuka ajaa autoa? Auto on itseohjautuva ja itseasiassa kuskia ei tarvita. Nautit siis loppumatkan vain maisemista ja keräät positiivista energiaa työpäivää varten.

Saapuessasi toimistolle avaat työkoneesi ja kirjaudut järjestelmään. Järjestelmä on automaattisesti analysoinut työtehtäviesi järjestyksen niiden kiireellisyyden mukaan. Suoritat punaisella olevat tehtävät ja ennen lounasta laitat viestintäohjelman kautta viestiä nuorelle, jonka tapaat huomenna. Viestissä on kuva aurinkoisesta taivaasta, ja kysyt hänen kuulumiset ja onko mielenpäällä jotain, mistä erityisesti nuori haluaisi huomenna jutella. Näet, että nuori alkaa jo vastaamaan viestiin. Hymyillen lasket puhelimen ja menet lounaalle. Tarkistat lähiympäristön ruokapaikat ja niiden annosehdotukset siihen tarkoitetulla sovelluksella ja valitset mieleisesi.

Palaat toimistoosi ja vastaat nuoren viestiin, jossa nuori kertoi haluavansa puhua hänen harrastusmahdollisuuksista. Klikkaat järjestelmästä nuoren profiilin auki ja arvioit hänen tilanteensa ja uskot, että uusi harrastus voisi ennaltaehkäistä loistavasti nuoren syrjäytymistä. Kirjaat läpi käytävän aiheen nuoren profiiliin, joka näkyy myös nuorelle itselle. Hoidat vielä muutaman juoksevan työtehtävän kahvisi kanssa ja muutaman videopuhelun jälkeen on taas aika etsiä auto, jolla kotimatka sujuu vaivattomasti. Itseasiassa työkaverisi, joka asuu aivan lähelläsi, etsii myös autoa ja päätätte tehdä kotimatkan yhdessä.

Kotiin päästyäsi lähetti tuo ovellesi edellisenä päivänä sovelluksella tilaamasi ruuat, jotka sopivat juuri sinun ruokavalioosi. Kotona saat palautetta puhelimeesi kuluneesta päivästäsi, esimiehesi ja yhteistyökumppanisi antavat sinulle peukkuja hyvin suoritetusta tehokkaasta työskentelystä. Hymyillen uppoudut lempiohjelmasi pariin, jonka onneksi televisio osasi automaattisesti tallentaa, olisithan unohtanut sen itse tehdä. Odotat jo, mitä uutta ja hyödyllistä tulee taas tietoosi, jolla voit parantaa elämäsi ja työsi laatua.

Huh, vai mitä? Aika utopistista… Vai onko? Jos tämä kaikki olisi mahdollista, voiko digitalisaatio olla niin pelottava uhka? Yhtä lailla, jos suhtaudumme nuoren kehitykseen negatiivisesti ja uskomatta häneen ollenkaan, ei positiivista kehitystä välttämättä tapahdu. Myös digitalisaation ja teknologian mahdollisuuksiin tarvitaan positiivista virtaa, ideoita ja kärsivällisyyttä! Kehitys on jatkuvaa, ja niin kauan kun ihminen kehittyy, kehittyy myös teknologia. Valmistautumalla tähän ja olemalla avoimin mielin voi vanhakin kettu oppia uusia temppuja!

Kannustetaan toinen toisiamme oppimaan ja kehittymään, ja tehdään tästä utopiasta totta!

Aino Taipalus, Kokemusasiantuntija, Osallisuuden aika ry