Toimiva jälkihuolto on lastensuojelun ja sijaishuollon vaikuttavuuden edellytys!

Viime vuoden lopulla Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry, Pelastakaa Lapset ry, Lastensuojelun Keskusliitto, SOS-Lapsikylä ja Perhehoitoliitto ry tekivät tärkeän kannanoton jälkihuollon ikärajan korottamisesta 25 ikävuoteen. Jälkihuollon ikärajan nostoa on myös aiemmin ehdotettu useissa eri lastensuojelun uudistamista koskevissa toimenpide-ehdotuksissa.

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto tarttui järjestöjen kannanottoon ja jätti eduskunnalle lakialoitteen lastensuojelun jälkihuollon ikärajan nostosta. Alanko-Kahiluodon aloite eteni eduskunnassa, ja nyt Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän selvittämään lastensuojelun jälkihuollon uudistamista. Keskeistä on, että jälkihuollon sisältöjä tarkasteltaisiin kokonaisvaltaisesti ja että jälkihuollon piirissä olevien nuorten oikeuksia vahvistettaisiin.

Keväällä 2018 järjestetyssä Voima Vaikuttaa! –verkostofoorumissa esitettiin toive, että tänä vuonna nostaisimme verkostona esiin tarpeen jälkihuoltopalveluiden kokonaisuudistamiselle. Kaikista tärkeimpänä pidettiin jälkihuollon ikärajan nostamista, mutta verkoston näkemys on, että ikärajan nosto yksinään ei riitä laadukkaan jälkihuollon palveluiden takaamiseen ympäri Suomen.

Keräsimme verkoston kanssa jälkihuollon kehittämisehdotuksia yhteen. Verkoston näkökulmasta tärkeää olisi jälkihuollon palveluiden joustavuuden kehittäminen niin, että palvelut vastaavat yksilöiden tarpeisiin silloin, kun he niitä tarvitsevat. Käytännössä esimerkiksi, mikäli nuori kieltäytyy jälkihuollon tuesta täytettyään 18 vuotta, jälkihuollon palveluita ei enää tämän jälkeen tarjota nuorelle, vaan apua tarvitessaan hänet ohjataan aikuissosiaalityönpiiriin. Toivomme uudistuksen ottavan kantaa siihen, että nuoret olisivat oikeutettuja jälkihuollon palveluihin siihen asti, kunnes he täyttävät 25 vuotta, huolimatta siitä, ovatko he kieltäytyneet vastaanottamasta palveluja aiemmin.

Tällä hetkellä jälkihuolto myös näyttäytyy maantieteellisesti epätasa-arvoisena. Jälkihuollon tasa-arvoisuuden varmistaminen maantieteellisesti siten, että ydinsisältöjä sekä niiden järjestämisestä vastaavien tahojen velvollisuuksia tarkennettaisiin lainsäädäntöön koskien nuorten oikeuksia palveluihin ja etuihin jälkihuollossa, on askel kohti vaikuttavampaa jälkihuoltoa.

Jälkihuollon tukihenkilötoimintaa pitää kehittää ja nuorilta nuorille –mentorointia levittää valtakunnallisesti. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii Auta Lasta ryn Veturointi-toiminta, jossa lastensuojelun kokemusasiantuntijat toimivat mentoreina sijaishuollosta itsenäistyville nuorille. Myös muita varteenotettavia esimerkkejä jälkihuollon toimivista työtavoista, sekä terapiapalveluiden saatavuudesta valtakunnallisesti tulisi kansallisesti kartoittaa ja pyrkiä säännönmukaisesti levittämään. Näin myös turvattaisiin palveluiden tasa-arvoisuus maantieteellisesti.

Talouden tukeminen ja taloustaitojen harjoittaminen ovat tärkeä osa itsenäistymistä, ja niillä on suuri vaikutus myös nuoren hyvinvointiin. Taloudelliset haasteet herättävät huolta ja tekevät tulevaisuuden suunnittelusta epävarmaa. Verkosto toivoo, että jälkihuollon järjestämisessä kiinnitettäisiin jatkossa entistä enemmän huomiota nuorten taloustaitojen tukemiseen. Taloustaitojen lisäksi jälkihuoltoon kaivataan myös kipeästi osaamista opintojen tai työelämään ohjaukseen ja tukemiseen.

Nuorten yhteydenpidon tukeminen perheeseen ja läheisiin, niin sijaishuollon aikana kuin sen jälkeenkin, on merkityksellistä itsenäistymissä. Myös mahdollisuus pitää yhteyttä entiseen sijaishuoltopaikkaan koetaan tärkeänä. Nuorten elämässä työntekijöiden vaihtumiset koetaan usein kuormittavina, ja itsenäistymisvaiheessa vaihtuvaan työntekijään pitää pystyä rakentamaan luottamus.

Haavoittuvimmassa asemassa ovat ne etenkin nuoret, joilla ei ole tukiverkostoa, kuten vanhempia tai sukulaisia, tukemassa itsenäistymistä. Jälkihuollon tulisi tukea nuoren sosiaalisia taitoja ja verkostoja. Monet nuoret toivoisivatkin jälkihuollon tuen saamisen olevan mahdollista samasta laitoksesta tai sijaisperheestä, jotta kontakti tuttuihin aikuisiin säilyy. Jälkihuollossa itsenäistymisen muutosten keskellä pysyvyyttä tulisi vaalia. Kun elämäntilanne muuttuu, mikä säilyy tuttuna ja turvallisena?

Päättäjien tehtävänä on turvata, että jälkihuollon sisällöt ovat riittäviä ja että työntekijöillä on tarpeelliset resurssit laadukkaan jälkihuollon järjestämiseen. Olemme verkostona kiitollisia sekä lastensuojelujärjestöille, jotka ovat jälkihuollon ikärajan nostamiseen ottaneet kantaa, että kansanedustaja Alanko-Kahiluodolle aiheeseen tarttumisesta.

Haluamme muistuttaa kuitenkin, että yksittäiset lakimuutokset eivät vielä takaa laadukasta jälkihuoltoa, vaan se, miten lakia jatkossa kunnissa, tai mahdollisesti tulevissa maakunnissa, sovelletaan. Mielestämme investoiminen ensin kalliisti sijaishuoltoon ja sen jälkeen jälkihuollon palveluiden laiminlyöminen on yhteiskunnan varojen tuhlausta. Laadukkaaseen jälkihuoltoon satsaaminen on yksi sijaishuollon pitkäkestoisen vaikuttavuuden edellytyksiä!

Voima Vaikuttaa! –nuorten lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden verkoston puolesta, Helena Inkinen -Pesäpuu ry