Mikä jälkihuollon sossu?

Osallistuimme lauantaina 30.3. yhden Oa:n nuoren kanssa Turussa pidettyyn nuorille tarkoitettuun jälkihuoltofoorumiin. Päivässä oli noin 30 nuorta. Päivän aikana pohdimme, mitä nuoret olisivat kaivanneet tai minkä kokivat hyväksi ennen jälkihuoltoa, jälkihuollon aikana sekä jälkihuollon päätyttyä. Sen lisäksi pohdimme erilaisten toimijoiden roolia jälkihuollossa, mietimme millainen olisi unelmien jälkihuollon sosiaalityöntekijä, unelmien jälkihuollon sosiaaliohjaaja ja millainen olisi unelmien rinnalla kulkija.

Päällimmäisenä päivästä jäin kuitenkin pohtimaan nuorten ajatuksia jälkihuollon sosiaalityöntekijöistä. Vaihtuvuus on iät kaiket tiedetty ongelmaksi sosiaalityössä, mutta jälkihuoltoon siirtyessä vaihtuvuus ei johdukaan enää resurssipulasta tai siitä, että jokin asia ei toimi kuten sen pitää, sillä vaihtuvuus on rakennettu systeemin sisään. Kun nuori siirtyy sijaishuollosta jälkihuollon palveluiden piiriin, vaihtuu sijaishuollon työntekijä automaattisesti uuteen jälkihuollon työntekijään. Moni nuori harmitteli siitä, kun vihdoinkin vuosien punnertamisen ja resurssien käyttämisen jälkeen oli saatu luotua luottamussuhde johonkin aikuiseen ja kun juuri oli kokenut, että elämässä on joku aikuinen, johon luottaa, tämä luottohenkilö määrätään pois ja tuodaan uusi ihminen tilalle. Jäin pohtimaan, että ketä tällainen järjestely palvelee. Lapset ja nuoret toteavat aina vuosi toisensa jälkeen kaipaavansa yhtä pysyvää, luotettavaa aikuista elämäänsä. Palvelu on kuitenkin rakennettu siten, että juuri kriittisessä täysi-ikäistymisen vaiheessa nuoren lähiverkosto menee käytännössä uusiksi. Ei tunnu kovin asiakaslähtöiseltä tai edes loogiselta, että vuosia rakennetaan luottamussuhdetta vain, jotta se voidaan katkaista, kun pitäisi harjoitella omillaan olemista.

Ylipäänsä jälkihuollon sosiaalityöntekijän rooli oli jäänyt monelle jo jälkihuollossa olevalle tai sen jo kokeneellekin mysteeriksi. Kysymys siitä, miksi jälkihuollossa ylipäänsä pyörii sosiaalityöntekijä (jonka työnkuvaa nuoret eivät hahmottaneet) nousi useaan otteeseen. Sen sijaan nuorilla oli roppakaupalla hyvää sanottavaa jälkihuollon sosiaaliohjaajista, jotka oli koettu aidosti kiinnostuneiksi ja läsnäoleviksi. Jäin taas pohtimaan palvelun asiakaslähtöisyyttä ja asiaa, jota olen jo sijaishuollon kontekstissa usein ihmetellyt: miksi päätösvalta on siirretty niin kauas asiakkaasta, jonka ympärillä toimii paljon läheisemmissä suhteissa henkilöitä, jotka nuoret yleensä hahmottavat elämäänsä tärkeiksi. Jos kysymys ”miksi jälkihuollossa edes on sossu”? nousee jälkihuollon jo kokeneilta, se kertoo mielestäni siitä, että asia vaatii laajempaa keskustelua, mikäli asiakaslähtöisyydestä halutaan pitää kiinni.

Vilma Vähämaa, projektikoordinaattori ja kokemusasiantuntija, Osallisuuden aika ry       

Lucy ja Vilma osallistuivat Turussa 30.3.2019 järjestettyyn nuorten jälkihuoltofoorumiin.

Lucy ja Vilma osallistuivat Turussa 30.3.2019 järjestettyyn nuorten jälkihuoltofoorumiin.