Valitse toinen seuraavista: paine onnistua kaikessa koko ajan tai karu fakta siitä, ettei sinusta koskaan tule mitään.
Kuulostaa aika rankalta, eikös? Tämä kuitenkin on maailma, jollaista kielellä juuri nyt rakennamme. Olen itse viestintä- ja vuorovaikutusasiantuntijana kroonisesti kiinnostunut (ja ehkä usein myös huolestunut) siitä, kuinka kieli muokkaa ajatteluamme sekä yksilöinä että yhteisöinä dynaamisesti koko ajan.
Tällä kertaa olen huolestunut lahjakkuuspuheesta ja siitä, millaista tuhoa nykyinen tapa käyttää kyseistä käsitettä voi saada aikaan. Tässä tekstissä avaan lahjakkuuspuheen ongelmallisuutta nykykäytössään, ja sitä miksi suurin osa ihmisistä voisi lopettaa koko lahjakkuuspuheen arkikielessään täysin.
Nykyisen lahjakkuuspuheen ydinongelmat
Ongelma 1: Lahjakkuus-sanaa käytetään suomalaisessa arkikielessä sekä puhuttaessa ”syntymälahjana” saadusta luontaisesta kyvykkyydestä (giftedness), mutta myös ajan myötä kehitetyistä taidoista (talent, skills)
Kielitieteen näkökulmasta olisi loogista, että ensimmäisessä tapauksessa puhuttaisiin lahjakkaasta yksilöstä, ja toisessa taitoja omaavasta yksilöstä, sillä taidot kehittyvät harjoittelun seurauksena. Lahjakkuutta kuitenkin käytetään molemmissa asiayhteyksissä iloisesti sekaisin – onhan se mahdotonta tarkasti osoittaa kohtaa, jossa ympäristö vaikuttaa ”liiallisesti” lapsen kehitykseen.
Ongelma 2: Ilmaisu ”olet lahjakas” on erityisen ongelmallinen sen identiteettiin kytkeytymisen vuoksi
Koen ilmaisun erityisen huonona silloin kuin lapsia tai nuoria tituleerataan lahjakkaiksi, sillä lasten ja nuorten maailma on mustavalkoinen, ja oma identiteettikehitys täysin kesken. Jos nuorena kuulet ympärillä puhuttavan vain lahjakkuudesta, se luo helposti kuvan, ettei omaan tilanteeseensa voi vaikuttaa lainkaan. ”Koska en ole lahjakas, olen huono nyt ja ikuisesti”. Tai jos saatkin hyvää tarkoittavan kehun omasta lahjakkuudestasi, se kääntyy nopeasti itseään vastaan. Ilmaisu itsessään sisältää paineen ylisuoriutua kaikessa aina hyvin. Mikäli joskus ei suoriudukaan, voi koko identiteetiltä pudota pohja. Lopulta lahjakkaiksi tituleeratut lapset ja nuoret palavat loppuun suorituskeskeisyydessään, ja kyvyttömäksi itsensä uskovat nuoret lopettavat yrittämästä.
Ongelma 3: Harvinaisten talenttien metsästys ja kaikkien näkeminen talentteina ovat yhtä ongelmallisia lähestymistapoja
Suomen rajojen ulkopuolella koulutuksessa eriytytetään ahkerasti lahjakkaita lapsia. Suomessa ”talentteja” etsitään urheilussa ja työkentillä. Toisaalta tasa-arvoisuutta halutaan lisätä kutsumalla esimerkiksi kaikkia työntekijöitä ”talenteiksi”. Ongelmallisen molemmista lähestymistavoista tekee se, että ne mitätöivät eriarvoiset lähtökohdat, siis kasvuympäristön, täysin. Lopulta molemmat tuntuvat tunnistavan ja tukevan erityisen vahvasti sellaisia lapsia ja nuoria, joilla on ollut tietynlaista kehitystä optimaalisesti tukeva kasvuympäristö.
Koko talenttikeskustelussa ei nykyisellään ole kyse lahjakkuudesta. Järjestelmä etsii ja arvottaa lapsia ja nuoria heidän yhteiskunnallisen suoriutumisensa ja ”salonkikelpoisuutensa” perusteella.
Käsitteen kääntäminen ja historia selittävät nykyhaasteita
Monet nykyongelmat selittyvät osittain kielten kääntämisellä ja osittain katsomalla hieman taakse päin. Lahjakkuus yhdistettiin pitkään kolmeen toisistaan erilliseen asiaan, joita olivat 1) älykkyys, 2) geeniperimä ja 3) miehet. Perimän tuoman älykkyyden ajateltiin olevan kaiken lahjakkuuden perusta, ja tämän älykkyyden ajateltiin olleen suotu harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ei-sorrettujen ihmisryhmien miehille.
Nykyajassa kuvaus saattaa kuulostaa absurdilta, mutta tarkemmin tarkastellessa huomataan, että nämä ajatukset ohjaavat yhä käsitystämme lahjakkuudesta. Edelleen lahjakkuus yhdistetään vahvasti tietynlaiseen älykkyyteen, osiltaan geeniperimään ja todennäköisesti tiedostamattomalla tasolla myös sosioekonomiseen asemaan ja sukupuoleen.
Lahjakkuuspuheelle korvaaja
En väitä, että synnynnäistä lahjakkuutta ei olisi olemassa. Väitän kuitenkin, että arkikieleen rantautuneena sana on alkuperäisessä merkityksessään kokenut inflaation. Tämän vuoksi sen trendikäyttö voitaisiin kollektiivisesti lopettaa.
Koska mikään tapa ei koskaan häviä vain lopettamista ajattelemalla, niin esittelen teille lahjakkuuspuheen korvaajan. Mitäpä jos tunnistaisimme ja tunnustaisimmekin toistemme osaamista ja taitoja. Yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasolla olisi isossa kuvassa paljon tärkeämpää ymmärtää, että jokaisella meillä on erilaiset luontaiset vahvuudet ja kiinnostukset, joista ajan edetessä kasvaa taitoja. Taidoista puhuttaessa on heti selkeämpää, että jokaisen suuntautuminen ja vahvuudet ovat näissä erilaisia. Tämän lisäksi taitopuhe auttaa niin nuoria kuin vanhempiakin muistamaan, että yksittäiset taidot ovat joustavia, ja niiden kehitykseen vaikuttaa niin ympäristö kuin yksilön omat valinnatkin.
Heta Vihro
Viestintä- ja vuorovaikutusasiantuntija
Lahjakkaaksi tituleerattu entinen kansainvälisen tason kilpaurheilija ja valmentaja